Uusi koti, بيتي الجديد

Ras al-Khair tutuksi

Saavuin vihdoin sinne, mihin olin matkallakin. Reilun puolentoista vuorokauden matkailun jälkeen oloa on vähän vaikea kuvailla. Pientä päänsärkyä johtuen järkyttävästä väsymyksestä kahden peräkkäisen yön jäätyä lähes unettomiksi, mutta toisaalta tuntui samalta kuin pikkupoikana Kannelmäen EKA-marketin Lego- ja Star Wars-ukko osastolla. Olen nähnyt paljon ihmeellisiä asioita, välillä on vähän pelottanutkin, mutta onpahan ollut hieno kokemus. Edellispäivän tullimuodollisuuksiakaan ei tarvinnut katsoa kolmen tunnin yöunien aikana uusintana.

Tässä jälkikäteen käväisi mielessä, josko paikalliselta Saudi-Jimiltä tulisi "Saudi Arabian tulli" -niminen reality sarja? Tuskinpa, mutta ei olisi hullumpi idea, Suomen Tulli ohjelmaa on tullut seurattua, mutta taitaa olla melkoisia nyhveröitä nämä meidän tullimiehet Saudien rinnalla... Luulen että Saudi Tulli -ohjelmasta voisi tulla melkoinen hitti.

Olin nyt siis perillä ja astuin projektitoimistomme ovesta sisälle. Esittäydyttyäni minut ohjattiin paikan turvallisuuspäällikön luokse odottelemaan. Tulostani ei oikein ollut tietoa, mutta olin saanut henkilön nimen, johon ottaa yhteyttä. Ihmisiä kulki käytävällä edes takaisin ja nopealla analyysillä päättelin, että paikka on todellakin kansainvälinen, odotteluni aikana ohikulkevia työntekijöitä näytti olevan ainakin Saudeista, Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Briteistä, Irlannista, Italiasta ja Filippiineiltä.

Projektitoimisto. Ras al-Khair, Kingdom of Saudi Arabia

Ihan mahtava juttu, nyt kun työhöni on muutenkin tullut kansainvälisyys mukaan IT-ulkoistuksen myötä, olen huomannut kuinka hienoa on oppia tuntemaan ihmisiä eri maista. Se on tavaton rikkaus, jota ei voi rahalla ostaa. Tai no, tietty jos matkustelee kaukomailla, mutta työn kautta on ehkä jopa helpompi tutustua ihmisiin, koska on ainakin yksi yhteinen asia, sama työnantaja, projekti tai kumppanuus esim. palvelusopimuksen kautta.

Yhteyshenkilöni oli paikan kakkosmies, kotoisin Irlannista, aivan hulvattoman hauska ja mukava kaveri. Ihan uskomaton juttumies, Kierrettiin toimistoa läpi ja moikattiin muutamia kavereita. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan majoitukseen. Majoitus oli minulle alusta lähtien arvoitus, en tiennyt mihin olin tulossa, tiesin että työmaa tämä on, mutta ei ollut mitään hajua asunko hotellissa, teltassa vai jotain siltä väliltä. Kupletin juoni alkoi pikkuhiljaa selvitä, kun ajoimme toimistoalueelta seuraavan aidan sisäpuolelle, joka oli täynnä parakkeja. Majoitus on siis parakeissa ja todellakin käverymatkan päässä työpaikasta, kuten oli kerrottu. Se taisi olla ainoa asia, jonka tiesin edeltä käsin.

"Tyylikäs ilmastoitu paritaloyksiö idyllisellä merenrantaan rajoittuvalla tontilla.
Ei lapsiperheitä eikä naisia, eikä remuavia juoppoja naapurustossa."

Koti

Uuden kotini numero on E11. Ovi oli raollaan ja huonetta oltiin juuri laittamassa minulle kuntoon. Siivoja oli toimistomme "tee poika, tea boy", se on siis hänen virallinen tittelinsä. Näissä maissa on lähes kaikissa yrityksissä tea boy, joka pitää huolta ihmisten kahvin ja teen juonnista, siivoaa, vaihtaa lamput ja muutakin pikkuhommaa. Itselleni tuottaa välillä vähän vaikeuksia asennoitua siihen, että joku laittaa minulle kahvin kuppiin, kun on tottunut olemaan aika omatoiminen näissä asioissa, mutta hän on ylpeä työstään ja tekee sen todella hyvin. Ihan mahtava kaveri! Ja tärkeä myös toimistolle, hän hoitaa monet pikkuhommat kuntoon.

Asustelen nyt siis omassa yksiössä, jossa on sänky, pesukone, silitysrauta, telkkari, ilmastointi, wc ja suihku sekä jääkaappi. Pari vaatekaappia tietty myös. Lisäksi täällä on langaton verkkoyhteys. Periaatteessa siis samaa settiä, kuin normi hotellihuoneessa. Siivous ja puhtaus on pikkasen... no jääköön nyt sanomatta. Tämä on kuitenkin projektitoimisto, ei mikään lepokoti, täällä tehdään pääasiassa töitä ja nukutaan yöt. Lisäksi säännöllisten hiekkamyrskyjen myötä kämppä on täynnä hiekkaa ja savea.

Sukulan Jyrki ei tätä hotellia ehkä kuntoon saisi, mutta ei ole tarviskaan. Kaikesta jupinastani huolimatta annan tälle täydet 5 tähteä, tämä palvelee tarkoitusta, minun on hyvä olla täällä ja kylmyys, kuumuus tai hiekkamyrskyt eivät vaivaa. Eikä tarvitse asua sen ontoksi koverretun kamelin sisällä (ks. http://saudiseikkailu.blogspot.fi/2014/11/dammam-ensimmainen-kosketus-saudi.html).

Home sweet home

I ♥ suihkuverho

Vessa on vessa, tuntuu pelaavan sekin. Siellä on myös suihku, josta hädin tuskin tulee vettä, mutta sen verran kuitenkin että sillä pystyy pesemään. Mutta nyt on pakko hehkuttaa, että täällä on tapahtunut virallinen maailman ennätys! Ylivoimaisesti rumin suihkuverho, mitä voi olla! Luulen, että se on tuotu DDR:stä tai Pohjois-Koreasta, mutta onpahan uskomaton vehje. Hapertuneen oloista kellastunutta ja ruttaantunutta muovia. Piti ottaa oikein kuva siitä. Vaikken mitään muistaisi tästä reissusta, niin tämä suihkuverho syöpyi verkkokalvoilleni pysyvästi. Kaiken kruunaa sen kiinnitys, 40 sentin maavara on huomioitu. Ei laahaa helmat maata. Ja suihkun aikana lattiakin tulee kauttaaltaan huuhtaistua verhon alta roiskuvan veden toimesta. Saumaaja on ollut myös hilpeällä päällä vedellessään silikoneja, mutta eipä sen väliä. Pääasia että sauma pitää ja on jämpti.

Saniteettitilat ja Guinness® World Records: Maailman rumin suihkuverho

Lähteissä työporukalla naureskeltiin, että onkohan täällä telttamajoitus... no on tottavie sekin mahdollista. Parakkirivin päässä on ihan aito beduiiniteltta. En tiedä miksi, mutta olisin varmaan sinnekin päässyt yöksi, jos olisin halunnut.

Ruoka on erinomaista

Pääsin myös heti tutustumaan työmaaruokalaan, jossa lounasaika oli jo lähes ohi, mutta sain kuin sainkin vielä ruokaa. Moni Saudeissa käynyt on kehunut paikallista ruokaa ja minä liityn siihen joukkoon. Ruoka on oikeasti todella hyvää, aika paljon aasialaisvaikutteista, kalaa, kanaa, naudanlihaa, riisiä, tomaattia, kurkkua, salaattia ja erilaisia keittoja. Ehkei tämä nyt ihan perinteistä beduiini tavaraa ole, mutta sekoitus eri maiden ruokia. Miehet kokkaa ja tekeevät sen todella hyvin, kuten näissä maissa yleensäkin. Ja minkäälaisia vatsanväänteitä ei ruuasta tule, ei myöskään tulisista. Syöminen on turvallista ja kaikki on hyvin kypsennettyä. 

Ruoka on myös terveellistä. Rasvaa ei ole liikaa, mausteita on paljon mutta sopivasti. Ruoka todella maistuu hyvältä ja kaikki on kokattua, ei mitään eineksiä. Keitot ovat aivan superhyviä, ei aavistustakaan mitä ne sisältää, mutta aivan sama. Suunmukaista.

Operaatio "Ras al-Khair IT migration" alkaa

Ensimmäinen iltapäivä meni sitten "kotona" töitä tehdessä, kun minulla ei vielä ollut oikein istumapaikkaa toimistolla ja paikallinen IT-kaveri jäi Dammamiin, koska hänen perheensä asuu siellä ja perjantai on täällä pyhäpäivä. Sain tehtyä suunnittelutyötä ja hienointa oli, että pääsin jopa osallistumaan palavereihin täältä Lyncin avulla (Lync on Microsoftin yrityksille tarkoitettu pikaviestinsovellus, jolla voi järjestää audio- ja videoneuvotteluita Internetin välityksellä). Taisi olla kollegoille melkoinen yllätys, kun liityin vaivihkaa palaveriin ja palaverin puheenjohtaja kävi listaa läpi ja selitti sitten, että tämä asia kuuluu minun vastuualueelleni, mutta en ole tavoitettavissa kun olen matkoilla. Pääsin siihen väliin tälläämään että hep hep, eipäs skipata, ulkomaankirjeenvaihtajanne Saudi-Arabiasta antaa raportin.

Vaikka IT-alalla onkin tullut tehtyä paljon töitä ja saanut seurata läheltä sitä valtavaa kehitystä, mikä 1980-luvun lopulta kiihtyvällä tahdilla on tapahtunut näihin päiviin ja näyttää vain jatkuvan, niin silti tulee aina hieno tunne tällaisissa tilanteissa, pahus vieköön, nämä vehkeethän pelaa! Ja ehkäpä hienointa on se, että jos täältä soittaa puhelimella, niin linjalla on melko pitkä viive, ennen kuin ääni on siirtynyt päästä toiseen. Lyncissä ei ole viivettä ja äänenlaatu on samaa luokkaa, niin kuin istuisi vieressä ja puhuisi. Lisäksi tämän paikan Internet-yhteys on nykymittapuun mukaan todella hidas, mutta siitä huolimatta systeemi pelaa loistavasti. Saudi Arabiassa Internet-yhteydet maksavat aivan järkyttävän paljon . 2-4 Mbps linja maksaa helposti useita satoja euroja kuukaudessa tällaiseen paikkaan, yhteydet joudutaan toteuttamaan langattomasti. Kaupungeissa hinnat ovat halvempia.

Kuusi päivää töitä, yksi vapaa

Työviikko arabimaissa on erilainen, kuin Euroopassa. Perjantai on muslimeille rukouspäivä, jos muina päivinä ei ehdi rukoilemaan, niin perjantaina voi korjata asian kuntoon. Lauantai on monin paikoin myös vapaapäivä, mutta täällä projektityömaalla työskennellään kuusi päivää viikossa, lauantaista torstaihin.

Huomenna täytyy lähteä kävelylle. ymmärsin kartasta, että olemme meren rannalla, mutta vielä en tiedä missä meri on (saattaisi ehkä auttaa, jos katsoisi tarkemmin omia valokuviaan, joissa meri siintää taustalla...jälk. huom.). En viitsi ominpäin lähteä ympäristöä tutkimaan, kun en yhtään tiedä missä täällä saa ja voi liikkua. Työmaa-alueella on ainakin tiukat määräykset kypärän ja turvakenkien käytöstä, parempi siis ottaa selvää, voisiko esim. heittää pientä kävelylenkkiä. Taitaa tuo kävely olla näille outo juttu, ruokalasta oli n. 30 metrin matka parakkiini, niin työmaapäällikkö sanoi että hyppää autoon, niin mennään sillä. Täytyy kertoa hänelle taannoisesta sadan kilsan kävelyreissustani (http://satku.kerkesix.fi) jonain sopivana hetkenä...

Nyt olen siis asettunut taloksi, sain syömistä, työkalut pelaa, mikäs tässä. Olen virallisesti nyt saudinautti. Saudeissa nauttimassa työnteosta ja olostani.