Suuntana aavikko

Matka Ras al-Khairiin, رأس الخير

Ensimmäinen aamu Saudi Arabiassa valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Lämmintä 29 astetta ja pilvetön taivas. Ensimmäiseksi kuljettaja saapui hakemaan minut hotellista ja lähdimme kohti Dammamin toimistoa. Toimisto on pieni, vain muutama henkilö työskentelee siellä. Tapasin paikallisen IT kaverin ja pidimme pikapalaverin.

Pöyryn toimisto, Dammam

Palaverin jälkeen lähdettiin sitten kohti varsinaista määränpäätä. Edelleenkin oli arvoitus, mitä on odotetavissa ja mihin ollaan menossa. Kun päästiin kaupungista ulos, maisema vaihtui aavikoksi aika nopeasti. Edelleenkin, tiet ovat viivasuoria. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, ne ovat leveitä ja moottoritiet usein 6 kaistaisia. Myös kaupungissa tiet ovat leveitä, mutta kävelytiet ovat hyvin kapeita tai niitä ei ole ollenkaan. Myöskään suojateitä ei ole. 

Moottoritie. Edessä harvinaisuus, mutka tiessä.

Hauska yksityiskohta jäi mieleen liikennevaloista, kaikissa valoissa on sekuntinäyttö, joka näyttää aikaa valon vaihtumiseen. Ensin tietenkin kuinka kauan on aikaa vihreään ja kun vihreä vaihtuu, kello näyttää kuinka kauan on aikaa, kun valo vaihtuu taas punaiseksi. Ihan kätevä systeemi. Ja torvihan soi tietenkin koko ajan ja joka kulmassa. Torven soiton filosofiaa oli vaikea ymmärtää, mutta jos nyt oikein tulkitsin asiaa, niin tarkoitus oli enimmäkseen varoittaa muita, kun aikoo vaihtaa kaistaa tai tehdä jonkin liikkeen johonkin suuntaan. Ei niinkään suutuspäissään moittia toisen ajotapaa.

Saudeissa kukaan ei kulje jalan, ei mihinkään, ei edes lyhyttä matkaa. Paitsi ehkä köyhimmät siirtotyöläiset. Kaikilla on auto, julkinen liikenne on todella minimaalista. Junalla matkustaminen onnistuu tätä nykyä, mutta rautatieverkko ei ole kovin kattava. Autoilu ja matkustaminen täällä on lähes ilmaista. Bensa, joka on muten 91 tai 99 oktaanista maksaa alle 10 senttiä litralta, pysähdyimme matkalla bensa-asemalle, kuski tankkasi n. 60 litran tankin täyteen ja maksoi vitosen. Ja bensa-asemalla tietenkin palvelu pelaa, "Tankkaa itse, tanka själv" on tuntematon käsite täällä...

Tyypillistä kuljetuskalustoa. Mersut on kestäviä pelejä.

Moottoriteillä liikkuu valtavasti rekkoja. Useimmissa on moninkertainen ylikuorma.
Kaikenlaisia, uusia ja vanhoja. Pääasiassa kuitenkin aika vanhaa kalustoa. Ja tietenkin maastureita ja avolavapakuja. Neliveto SUV, Hilux tai Isuzu korotetulla maavaralla tuntuu olevan kova juttu. Ja ymmärtäähän sen, aavikolla näkee asutusta siellä täällä, telttoja ja erilaisia mökkejä, niihin ei mene tietä, vaan pihaan ajetaan suoraan offroadia aavikon halki.

Yksi silmiinpistävä näky on roskan määrä tien laidoilla. Pientareilla näkyy valtavia määriä vanhoja autonrenkaita, vesipulloja ja muuta muoviroskaa, metalliromua, hylättyjä autoja ja ties mitä. Roskien seassa siellä täällä on kojuja, joissa beduiini kauppaa hedelmiä, juomaa tai rihkamaa. Bensa-asemia on myös melko tiheästi.

Kaasurekka. Suora tie.

Kameli, aavikon laiva

Autossa mietiskelin, kuinka paljon Saudeissa mahtaa olla kameleita. Ainakin ympäristö on sellainen, että ei taida moni muu eläin täällä pärjätä. Olisihan se kiva nähdä reissun aikana kameli, kun en ole sellaista koskaan nähnyt muuta kuin tietty eläintarhassa. Yhtäkkiä kaukana aavikolla näkyi jonkun tilukset, siinä aitaus ja aitauksessa eläimiä. En meinannut uskoa silmiäni, mutta oliko niillä kyttyrät? Paikka oli niin kaukana, että oli vaikea nähdä. Mutta kameleilta ne näytti. Ja eipä aikaakaan kun tuli seuraava vähän lähempänä oleva mökki, jonka pihassa möllötti 3 kpl kameleita. Vaikka onhan se selvää, tämä on maa, jossa niitä on ja niitä käytetään aavikolla liikkumiseen, niin silti se oli yllätys, että keskellä okulaaria on nyt kameli, ihan ihka oikea sellainen ja niitä ihmiset pitää pihoillaan.

Kun matkasimme eteenpäin, kameleita alkoi olla siellä täällä ja nyttemmin olen lueskellut, että ne ovat vähän samanlaisia kuin porot lapissa, niitä on teillä, kaupungeissa ja aavikolla. Saudeissa elää n. miljoona kamelia ja olisi kuulemma harvinaista, jos aavikolla liikkuessaan ei näkisi niitä ollenkaan. Moottoritiet ovat aidattuja kameleiden takia, mutta pienemmillä teillä näkee kameleista varoittavia liikennemerkkejä. Taas yksi sulka hattuun, olen nähnyt kamelin aavikolla.

Lauma dromedaareja aavikolla

Ai niin ja nämä on dromedaareja, eli niitä yksi pyttyisellä koneella varustettuja. Ja jos joku ei tiennyt, niin siellä kyttyrässä ei ole vettä, vaan se on rasvakudosta, jossa on siis energiaa. Vesi varastoituu kamelin elimistoon toisella tavalla, sillä on useampia vatsoja, vähän niin kuin lehmällä. Se voi elää helposti kuukauden ilman vettä ja menettää kolmanneksen painostaan ilman että henki lähtee. Mutta sitten kun päästään keitaaseen, niin jano voi olla samaa luokkaa, kuin suomalaisilla, joille pikkujouluissa tarjotaan ilmaista viinaa.

Tie kapenee

Ras al-Khair alkoi lähestyä n. 2 tunnin ajomatkan jälkeen. Moottoritieltä poikettiin liittymästä ulos pienemmälle tielle. Tie oli ihan kohtuullisessa kunnossa edelleen, paljon paremmassa kuin esim. meillä moni valtaväylä talven jälkeen. Noh, eipähän täällä tarvita nastoja renkaissa, eikä pahemmin routa myllää.

Arabialaiset numerot on syytä osata liikenteessä

Liikenne tiellä alkoi enteillä, että olemme lähestymässä teollisuuslaitoksia ja rakennustyömaita. Tiellä liikkui valtavasti kuorma-autoja, kuljettaen kaasupulloja, harjaterästä, sementtisäkkejä ja muita rakennustarvikkeita. Aavikolla risteilevät valtavat voimalinjaverkostot enteilivät lähellä olevaa voimalaitosta.

Kaasuputki

Kuljettaja pysähtyi tiensivuun ja alkoi puhua puhelimeen hindiä. Kuuntelin sanoja sieltä täältä ja alkoi selvitä, että hänkään ei tiennyt mihin pitäisi mennä. Noh, minä ajattelin että ei tässä mitään hätää, etsitään paikka. Kuljettaja alkoi sitten selittää, että hän ei ole koskaan aikaisemmin käynyt täällä, mutta hän sitten sanoi, että "calm down calm down, we will find..." Heh.. meinasin sanoa takaisin että calm down you too... minua kun ei hermostuta enää mikään sen maahantulokokemuksen jälkeen, I'm just enjoying the trip and having good time :-D.

Voimaa jakoon. Sähköä arabeille.

Tie kapeni ja muuttui mutavelliksi, alkoi näkyä järkyttävän kokoisia vesilammikoita. Ajattelin aluksi että nää on nyt niitä kangastuksia, eihän aavikolla sada... Enää ei oltu myöskään asfaltilla vaan pomppuisella väylällä läpi aavikon.  Nyt ymmärrän miksi täällä ei perus Corollalla pärjää. Citymaasturikin oli aika kovilla liejussa ja pompuissa. Noh muutamien puhelinsoittojen jälkeen oikea paikka alkoi lopulta löytyä. Vihdoin viimein sitten löytyi plakaatti, jossa oli firman logo, eli oikeassa paikassa ollaan.

Tie muuttui hiekkauraksi.

Vettä aavikolla!

Olimme keskellä jumalattoman kokoista teollisuusaluetta ja rakennustyömaata. Sen verran on tullut joskus firman brosyyreitä selailtua, että tunnistin toisen laitoksen kaasuturbiinivoimalaksi ja toisen on sitten pakko olla se suolanpoistolaitos käänteisosmoosijärjestelmineen ja höyrystimineen. Tämän kyseisen laitoksen höyrystimet ovat valtavia, itse asiassa täällä tehtiin v. 2012 maailmanennätys maailman suurimman yksittäisen esineen siirtämisessä. Laitoinpa siitä videon tähän blogin vieressä olevan valikon linkkeihin. Putiikin omistaja on Saline Water Conversion Company (SWCC), Saudi firma.

Ras al-Khair Power and Desalination plant

Vähän aiemmin, kun kuski ajoi muutaman kilometrin harhaan ja tienhaarasta ohi, nähtiin myös Saudi Arabialaisen firman Ma'adenin valtava alumiinisulatto, ko. firma on kaivos- ja mineraaliteollisuuteen erikoistunut kioski.

Ma'aden Aluminium Smelter

Jälleen vähän epäuskoinen olo... 2 tuntia autolla pitkin aavikkoa keskelle ei yhtään mitään ja nyt on käsi ovenkahvassa kiinni ja ovessa ja pihalla on oman firman logo. Aivan kurkoa!

Löytyihän se viimein. Täällä sitä nyt sitten ollaan!