Ensin työ, sitten huvi

Ensin työ, sitten huvi

Internet-yhteydet aavikolle mikroaalloilla!

Parin päivän haahuilun ja ihmettelyn päätteeksi lauantai oli ensimmäinen todellinen työpäivä. Olin tosin torstaina Ras al-Khairiin saavuttuani jo valmistellut tulevaa, tehnyt muutamia pyyntöjä kollegoille Suomessa ja Intiassa, jotta pistävät hommat siihen malliin alulle, että päästään heti työn syrjään kiinni. Torstaina ja perjantaina toimistollamme oli ongelmia Internetin kanssa, yhteydet eivät toimineet lainkaan. Tällaisessa paikassa keskellä aavikkoa ei ole kaapeleita, yhteydet järjestetään joko satelliitin välityksellä tai antennilla ja lautasella mikroaalloilla. Täällä käytetään jälkimmäistä tapaa, ja oli käynyt niin, että antennin kaapeli oli jostain syystä mennyt rikki ja yhteydet alkoivat pelaamaan, kun kaapeli vaihdettiin.



Lauantaina saatiinkin sitten jo ensimmäisiä positiivisia tuloksia, edeltä käsin lähettämäni palvelin toimi laakista ja historian lehti kääntyi Ras al-Khairissa. Firman uusi globaali täyden palvelun verkko oli saapunut taloon. Saimme tehtyä ensimmäiset testit ja aikataulutettua seuraavat pyynnöt tukiryhmälle Intiaan. Aloitimme myös yhteistyön paikallisen IT-kaverin Archien kanssa, joka osoittautuikin varsin osaavaksi ja mukavaksi herrasmieheksi. Yhteistyö sujui heti saumattomasti.
Suurin ongelma työskentelyssä arabimaissa yhteistyössä kansainvälisen tiimin kanssa on erilainen viikkorytmi. Muu maailma viettää viikonloppuaan lauantaina ja sunnuntaina, mutta arabimaissa vapaapäivät ovat perjantai ja lauantai, paitsi että tässä projektissa myös lauantaina paiskitaan hommia.  Välillä on hyvin vaikea rytmittää työtä esim. Intian tukitiimin kanssa niin, että saisi kaiken hoidettua maanantain ja torstain välisenä aikana, eikä aikaa tuhraantuisi odotteluun. Perjantaina tietenkin Intia tekee töitä, mutta jos pitäisi asentaa ihmisten koneille jotain ja  käyttäjät ja heidän tietokoneensa eivät ole paikalla, niin homma tyssää siihen. Tietenkin verkko ja serveripuolella se on otollinen päivä touhuta, kun ei tarvitse välittää siitä, jos esim. palvelimia joudutaan käynnistämään uudelleen.

Paikallinen IT kaverimme Archie on kotoisin Filippiineiltä ja hänen kauttaan pääsinkin tutustumaan muihin filippiiniläisiin, etenkin Mirandaan ja Bhogsyyn. Heillä on tiivis yhteisö työpaikalla ja myös työpaikan ulkopuolella ja tuntuikin heti, että suomalainen saudinautti oli välittömästi tervetullut heidän joukkoonsa. Ihmeellistä, että toiselta puolelta maailmaa kotoisin olevat ihmiset voivat yhtäkkiä noin vain tutustua ja alkaa pitää yhtä. Olihan meillä tietenkin yhteisiä asioita paljon, sama uskonto, sama ammatti, yhteinen kieli, jolla kommunikoida ja monissa asioissa samanlainen ajattelutapa. On todella hienoa saada uusia tuttavuuksia ja kun katseltiin maisemia heidän kotimaastaan, niin eipä se olisi hullumpi juttu lähteä joskus käymään siellä.

Työpäivät sujuivat työn merkeissä. Aamulla lähdettiin töihin, illalla töistä majapaikalle. Ja kun työt loppuu klo 17 tienoissa, niin on jo lähes pilkkopimeää, ihan niin kuin koti-Suomessakin. Viikon kuluessa saimme hommat tosissaan vauhtiin. Käyttäjien koneiden siirto uuteen verkkoon lähti liikkeelle hieman myöhässä, mutta aikataulu saatiin kirittyä kiinni. Saimme myös valmisteltua Office 365 siirtymän siihen malliin, että tulevana lauantaina 6.12. päästään siirtämään käyttäjät  uuteen sähköpostiin ja pilvipalveluihin.

Ilta ja pimeys saapuu nopeasti. Klo 18 on jo täysin pimeää!

Pikkuhiljaa alkoi viikko olla pulkassa ja viikonloppu käsillä, torstaina sain kuulla, että minulle oli suunniteltu ohjelmaa torstai-illalle ja perjantaille uusien Filippiiniläisten kavereideni toimesta! Saapa nähdä mitä on tulossa!

Perjantai, Jumu'ah, صلاة الجمعة

Perjantai, juhlapäivä

Muslimeille perjantai on juhla, joka toistuu joka viikko. Jumu'ah, صلاة الجمعة (ṣalāt al-jum`ah, perjantain rukoukset). Muslimit rukoilevat viisi kertaa päivässä, mutta aina se ei ole mahdollista. Perjantai on kaikissa islaminuskoisissa maissa vapaapäivä, joka on varattu rukoilemiseen. Aiemmin Saudi Arabiassa torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, mutta v. 2013 kesäkuun lopulla Kuningas Abdullah ilmoitti, että Saudi Arabia seuraa naapurivaltioiden esimerkkiä ja vaihtaa viralliset viikon vapaapäivät perjantaiksi ja lauantaiksi. Viikko alkaa siis sunnuntaina. Täällä projektityömaalla kuitenkin tehdään kuusipäiväistä viikkoa, eli lauantaista torstaihin.

Minulle perjantai oli siis vapaapäivä ja ensimmäinen kokonainen päivä perillä määränpäässäni. Mikäs sen mukavampaa, kuin tutkailla ympäristöä. Aamiaisella törmäsin Italiasta kotoisin olevaan kaveriin, Giovanniin, jota olin lyhyesti moikannut edellispäivänä toimistokierroksella. Hän kertoi käyneensä monesti Suomessa ja myös hänen venäjältä kotoisin oleva vaimonsa on kovastikin tykästynyt Suomeen. Hän tarjoutuikin heittämään pienen opastuskierroksen alueella, joten hyppäsimme hänen maasturiinsa ja lähdimme ajelemaan. Ilma oli mitä hienoin, pilvetön taivas, +29 lämmintä.

Panoramakuva persianlahdesta, rantatiestä ja tehdasalueesta

Takapihasta seuraava on Persianlahti

Giovannin kanssa jutusteltiin pitkät tovit erilaisista jutuista ja sainkin häneltä valtavasti tietoa paikasta. Samalla tajusin myös, että jos joskus pitäisi silmät ja korvat kunnolla auki, niin näkisi asioita enemmän. Olin ajatellut, että meri on jonkin matkan päässä paikasta, mutta itse asiassa se on suoraan parakkien takana, siis melkein takapihalla. Ihan loistavaa, Persianlahti takapihalla!

Meri tekee aina minuun vaikutuksen, ajattelin heti että tuonne rannalle kävelemään ja äkkiä. Olisihan voinut vaikka pulauttaa uimasilleen, mutta täällä uiminen on luvanvaraista ja nyt kun on talvi ja veden lämpö "vain" 20 astetta, niin kukaan ei sinne viitsi mennä uimaan. Noh, olkoon, en ala nyt lupia kyselemään ja kaavakkeita täyttämään, voihan siellä käydä varpaansa kastelemassa, että voi sanoa käyneensä Persianlahdessa.

Seuraavaksi tietty alkoi harmittamaan, että miksi ihmeessä ei tullut virvelit ja uistimet mukaan, Kalastuskin on kuulemma luvanvaraista ja aikaisemmin porukka oli kuulemma paljon kalastanutkin vedenottamon altaassa, mutta siihen oli tullut täyskielto, koska niissä paikoissa yleensä kalastaminen on joka maailmankolkassa kielletty, kalallakin pitää olla mahdollisuus... sinnehän ne kalat kerääntyy. Ehkä seuraavalla kerralla sitten on vermeet mukana, mutta ei hullumpi idea, voisi saada aika eksoottisen kalastuskokemuksen ja -artikkelin siitä kirjoitettua. Kuulemma joissain kaupungeissa järjestetään täällä kalareissuja Persianlahdelle.

Giovannin tarjoama esittelykierros oli ihan mahtava, pääsin heti tokapäivänä pyörähtämään tehdasalueella ja näkemään paikkoja ja sain arvokasta tietoa miten täällä voi ja saa liikkua. Ja kaiken lisäksi hän osoittautui todella mukavaksi ja ystävälliseksi herrasmieheksi. Jälleen uusi tuttavuus, jonka kanssa varmasti tulee vaihdettua viesti silloin tällöin myöhemminkin. Hän on lisäksi kiinostunut ostamaan suomesta tontin ja hirsimökin ja lupasinkin lähettää hänelle ohjeita, jos hän joskus toteuttaa unelmansa vaimonsa kanssa, joka on Venäjältä kotoisin.

Persianlahti. Etsi kuvasta yksi siihen kuulumaton esine.

Punainen auringonlasku

Kävin kämpillä hakemassa repun, jonne latasin vettä. Ja eikun biitsille! Oli aivan uskomattoman hienoa päästä merenrantaan, olin jo melkein unohtanut miten mukavaa se on. Vaikka eipä siitä ole kuin viikko takaperin, kun olin tyrskykalastamassa meritaimenta hyisellä suomenlahdella marraskuussa... mutta onhan tämä nyt ihan erilaista. Rantahiekka oli täynnä pieniä simpukankuoria. Ja mereltä maihin ajautunutta roskaa, valitettavasti.

Auringonlasku

Oli mahtavaa istuskella rannalla ja kävinpä sitten uittamassa jalatkin, onpahan nyt sitten tullut siis pistäydyttyä Persianlahdessakin. 

Pimeys laskeutuu täällä todella nopeasti, ihan samalla tavalla kuin Suomessakin tällä hetkellä, tosin päivä on aamusta paljon pidempi, aurinko nousee jo heti kuuden jälkeen. N. klo 16.30 alkaa olla jo melko hämärää ja klo 17.00 jo pimeää. Aurinko alkoi painua mailleen ja taivas muuttui punertavaksi. Olen kuullut puhuttavan ja nähnyt kuvia Lähi-Idän ja aavikon auringonlaskujen upeista väreistä, mutta olipahan tämä elämys livenä. Huikeat värit. Pahus vieköön kun olisi vähän parempaa kuvauskalustoa, kuin tämä kännykamera, mutta sai tälläkin ikuistettua idean. Olihan se sitten pakko ottaa se Lähi-Itä-selfie toinen rannalla ja toinen vasten auringonlaskua. Eikai kukaan muuten usko, että on tullut täällä käytyä. Ja kuitenkin joku kateellinen väittää, että tuo kuva on Sääksin hiekkarannalla otettu ja photoshopattu... plääh. Noh, tuunasin siitä Paint.Netillä oivan saudipostikortin, jos vaikka lähettäisin sen työkavereille pieneksi jäniskevennykseksi, jotka illalla ovat menossa firman pikkujouluihin...

Postikortti Saudi Arabiasta. Etsi kuvasta yksi maiseman pilaava elementti.

Uusi koti, بيتي الجديد

Ras al-Khair tutuksi

Saavuin vihdoin sinne, mihin olin matkallakin. Reilun puolentoista vuorokauden matkailun jälkeen oloa on vähän vaikea kuvailla. Pientä päänsärkyä johtuen järkyttävästä väsymyksestä kahden peräkkäisen yön jäätyä lähes unettomiksi, mutta toisaalta tuntui samalta kuin pikkupoikana Kannelmäen EKA-marketin Lego- ja Star Wars-ukko osastolla. Olen nähnyt paljon ihmeellisiä asioita, välillä on vähän pelottanutkin, mutta onpahan ollut hieno kokemus. Edellispäivän tullimuodollisuuksiakaan ei tarvinnut katsoa kolmen tunnin yöunien aikana uusintana.

Tässä jälkikäteen käväisi mielessä, josko paikalliselta Saudi-Jimiltä tulisi "Saudi Arabian tulli" -niminen reality sarja? Tuskinpa, mutta ei olisi hullumpi idea, Suomen Tulli ohjelmaa on tullut seurattua, mutta taitaa olla melkoisia nyhveröitä nämä meidän tullimiehet Saudien rinnalla... Luulen että Saudi Tulli -ohjelmasta voisi tulla melkoinen hitti.

Olin nyt siis perillä ja astuin projektitoimistomme ovesta sisälle. Esittäydyttyäni minut ohjattiin paikan turvallisuuspäällikön luokse odottelemaan. Tulostani ei oikein ollut tietoa, mutta olin saanut henkilön nimen, johon ottaa yhteyttä. Ihmisiä kulki käytävällä edes takaisin ja nopealla analyysillä päättelin, että paikka on todellakin kansainvälinen, odotteluni aikana ohikulkevia työntekijöitä näytti olevan ainakin Saudeista, Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Briteistä, Irlannista, Italiasta ja Filippiineiltä.

Projektitoimisto. Ras al-Khair, Kingdom of Saudi Arabia

Ihan mahtava juttu, nyt kun työhöni on muutenkin tullut kansainvälisyys mukaan IT-ulkoistuksen myötä, olen huomannut kuinka hienoa on oppia tuntemaan ihmisiä eri maista. Se on tavaton rikkaus, jota ei voi rahalla ostaa. Tai no, tietty jos matkustelee kaukomailla, mutta työn kautta on ehkä jopa helpompi tutustua ihmisiin, koska on ainakin yksi yhteinen asia, sama työnantaja, projekti tai kumppanuus esim. palvelusopimuksen kautta.

Yhteyshenkilöni oli paikan kakkosmies, kotoisin Irlannista, aivan hulvattoman hauska ja mukava kaveri. Ihan uskomaton juttumies, Kierrettiin toimistoa läpi ja moikattiin muutamia kavereita. Sen jälkeen lähdimme tutustumaan majoitukseen. Majoitus oli minulle alusta lähtien arvoitus, en tiennyt mihin olin tulossa, tiesin että työmaa tämä on, mutta ei ollut mitään hajua asunko hotellissa, teltassa vai jotain siltä väliltä. Kupletin juoni alkoi pikkuhiljaa selvitä, kun ajoimme toimistoalueelta seuraavan aidan sisäpuolelle, joka oli täynnä parakkeja. Majoitus on siis parakeissa ja todellakin käverymatkan päässä työpaikasta, kuten oli kerrottu. Se taisi olla ainoa asia, jonka tiesin edeltä käsin.

"Tyylikäs ilmastoitu paritaloyksiö idyllisellä merenrantaan rajoittuvalla tontilla.
Ei lapsiperheitä eikä naisia, eikä remuavia juoppoja naapurustossa."

Koti

Uuden kotini numero on E11. Ovi oli raollaan ja huonetta oltiin juuri laittamassa minulle kuntoon. Siivoja oli toimistomme "tee poika, tea boy", se on siis hänen virallinen tittelinsä. Näissä maissa on lähes kaikissa yrityksissä tea boy, joka pitää huolta ihmisten kahvin ja teen juonnista, siivoaa, vaihtaa lamput ja muutakin pikkuhommaa. Itselleni tuottaa välillä vähän vaikeuksia asennoitua siihen, että joku laittaa minulle kahvin kuppiin, kun on tottunut olemaan aika omatoiminen näissä asioissa, mutta hän on ylpeä työstään ja tekee sen todella hyvin. Ihan mahtava kaveri! Ja tärkeä myös toimistolle, hän hoitaa monet pikkuhommat kuntoon.

Asustelen nyt siis omassa yksiössä, jossa on sänky, pesukone, silitysrauta, telkkari, ilmastointi, wc ja suihku sekä jääkaappi. Pari vaatekaappia tietty myös. Lisäksi täällä on langaton verkkoyhteys. Periaatteessa siis samaa settiä, kuin normi hotellihuoneessa. Siivous ja puhtaus on pikkasen... no jääköön nyt sanomatta. Tämä on kuitenkin projektitoimisto, ei mikään lepokoti, täällä tehdään pääasiassa töitä ja nukutaan yöt. Lisäksi säännöllisten hiekkamyrskyjen myötä kämppä on täynnä hiekkaa ja savea.

Sukulan Jyrki ei tätä hotellia ehkä kuntoon saisi, mutta ei ole tarviskaan. Kaikesta jupinastani huolimatta annan tälle täydet 5 tähteä, tämä palvelee tarkoitusta, minun on hyvä olla täällä ja kylmyys, kuumuus tai hiekkamyrskyt eivät vaivaa. Eikä tarvitse asua sen ontoksi koverretun kamelin sisällä (ks. http://saudiseikkailu.blogspot.fi/2014/11/dammam-ensimmainen-kosketus-saudi.html).

Home sweet home

I ♥ suihkuverho

Vessa on vessa, tuntuu pelaavan sekin. Siellä on myös suihku, josta hädin tuskin tulee vettä, mutta sen verran kuitenkin että sillä pystyy pesemään. Mutta nyt on pakko hehkuttaa, että täällä on tapahtunut virallinen maailman ennätys! Ylivoimaisesti rumin suihkuverho, mitä voi olla! Luulen, että se on tuotu DDR:stä tai Pohjois-Koreasta, mutta onpahan uskomaton vehje. Hapertuneen oloista kellastunutta ja ruttaantunutta muovia. Piti ottaa oikein kuva siitä. Vaikken mitään muistaisi tästä reissusta, niin tämä suihkuverho syöpyi verkkokalvoilleni pysyvästi. Kaiken kruunaa sen kiinnitys, 40 sentin maavara on huomioitu. Ei laahaa helmat maata. Ja suihkun aikana lattiakin tulee kauttaaltaan huuhtaistua verhon alta roiskuvan veden toimesta. Saumaaja on ollut myös hilpeällä päällä vedellessään silikoneja, mutta eipä sen väliä. Pääasia että sauma pitää ja on jämpti.

Saniteettitilat ja Guinness® World Records: Maailman rumin suihkuverho

Lähteissä työporukalla naureskeltiin, että onkohan täällä telttamajoitus... no on tottavie sekin mahdollista. Parakkirivin päässä on ihan aito beduiiniteltta. En tiedä miksi, mutta olisin varmaan sinnekin päässyt yöksi, jos olisin halunnut.

Ruoka on erinomaista

Pääsin myös heti tutustumaan työmaaruokalaan, jossa lounasaika oli jo lähes ohi, mutta sain kuin sainkin vielä ruokaa. Moni Saudeissa käynyt on kehunut paikallista ruokaa ja minä liityn siihen joukkoon. Ruoka on oikeasti todella hyvää, aika paljon aasialaisvaikutteista, kalaa, kanaa, naudanlihaa, riisiä, tomaattia, kurkkua, salaattia ja erilaisia keittoja. Ehkei tämä nyt ihan perinteistä beduiini tavaraa ole, mutta sekoitus eri maiden ruokia. Miehet kokkaa ja tekeevät sen todella hyvin, kuten näissä maissa yleensäkin. Ja minkäälaisia vatsanväänteitä ei ruuasta tule, ei myöskään tulisista. Syöminen on turvallista ja kaikki on hyvin kypsennettyä. 

Ruoka on myös terveellistä. Rasvaa ei ole liikaa, mausteita on paljon mutta sopivasti. Ruoka todella maistuu hyvältä ja kaikki on kokattua, ei mitään eineksiä. Keitot ovat aivan superhyviä, ei aavistustakaan mitä ne sisältää, mutta aivan sama. Suunmukaista.

Operaatio "Ras al-Khair IT migration" alkaa

Ensimmäinen iltapäivä meni sitten "kotona" töitä tehdessä, kun minulla ei vielä ollut oikein istumapaikkaa toimistolla ja paikallinen IT-kaveri jäi Dammamiin, koska hänen perheensä asuu siellä ja perjantai on täällä pyhäpäivä. Sain tehtyä suunnittelutyötä ja hienointa oli, että pääsin jopa osallistumaan palavereihin täältä Lyncin avulla (Lync on Microsoftin yrityksille tarkoitettu pikaviestinsovellus, jolla voi järjestää audio- ja videoneuvotteluita Internetin välityksellä). Taisi olla kollegoille melkoinen yllätys, kun liityin vaivihkaa palaveriin ja palaverin puheenjohtaja kävi listaa läpi ja selitti sitten, että tämä asia kuuluu minun vastuualueelleni, mutta en ole tavoitettavissa kun olen matkoilla. Pääsin siihen väliin tälläämään että hep hep, eipäs skipata, ulkomaankirjeenvaihtajanne Saudi-Arabiasta antaa raportin.

Vaikka IT-alalla onkin tullut tehtyä paljon töitä ja saanut seurata läheltä sitä valtavaa kehitystä, mikä 1980-luvun lopulta kiihtyvällä tahdilla on tapahtunut näihin päiviin ja näyttää vain jatkuvan, niin silti tulee aina hieno tunne tällaisissa tilanteissa, pahus vieköön, nämä vehkeethän pelaa! Ja ehkäpä hienointa on se, että jos täältä soittaa puhelimella, niin linjalla on melko pitkä viive, ennen kuin ääni on siirtynyt päästä toiseen. Lyncissä ei ole viivettä ja äänenlaatu on samaa luokkaa, niin kuin istuisi vieressä ja puhuisi. Lisäksi tämän paikan Internet-yhteys on nykymittapuun mukaan todella hidas, mutta siitä huolimatta systeemi pelaa loistavasti. Saudi Arabiassa Internet-yhteydet maksavat aivan järkyttävän paljon . 2-4 Mbps linja maksaa helposti useita satoja euroja kuukaudessa tällaiseen paikkaan, yhteydet joudutaan toteuttamaan langattomasti. Kaupungeissa hinnat ovat halvempia.

Kuusi päivää töitä, yksi vapaa

Työviikko arabimaissa on erilainen, kuin Euroopassa. Perjantai on muslimeille rukouspäivä, jos muina päivinä ei ehdi rukoilemaan, niin perjantaina voi korjata asian kuntoon. Lauantai on monin paikoin myös vapaapäivä, mutta täällä projektityömaalla työskennellään kuusi päivää viikossa, lauantaista torstaihin.

Huomenna täytyy lähteä kävelylle. ymmärsin kartasta, että olemme meren rannalla, mutta vielä en tiedä missä meri on (saattaisi ehkä auttaa, jos katsoisi tarkemmin omia valokuviaan, joissa meri siintää taustalla...jälk. huom.). En viitsi ominpäin lähteä ympäristöä tutkimaan, kun en yhtään tiedä missä täällä saa ja voi liikkua. Työmaa-alueella on ainakin tiukat määräykset kypärän ja turvakenkien käytöstä, parempi siis ottaa selvää, voisiko esim. heittää pientä kävelylenkkiä. Taitaa tuo kävely olla näille outo juttu, ruokalasta oli n. 30 metrin matka parakkiini, niin työmaapäällikkö sanoi että hyppää autoon, niin mennään sillä. Täytyy kertoa hänelle taannoisesta sadan kilsan kävelyreissustani (http://satku.kerkesix.fi) jonain sopivana hetkenä...

Nyt olen siis asettunut taloksi, sain syömistä, työkalut pelaa, mikäs tässä. Olen virallisesti nyt saudinautti. Saudeissa nauttimassa työnteosta ja olostani.

Suuntana aavikko

Matka Ras al-Khairiin, رأس الخير

Ensimmäinen aamu Saudi Arabiassa valkeni kirkkaana ja aurinkoisena. Lämmintä 29 astetta ja pilvetön taivas. Ensimmäiseksi kuljettaja saapui hakemaan minut hotellista ja lähdimme kohti Dammamin toimistoa. Toimisto on pieni, vain muutama henkilö työskentelee siellä. Tapasin paikallisen IT kaverin ja pidimme pikapalaverin.

Pöyryn toimisto, Dammam

Palaverin jälkeen lähdettiin sitten kohti varsinaista määränpäätä. Edelleenkin oli arvoitus, mitä on odotetavissa ja mihin ollaan menossa. Kun päästiin kaupungista ulos, maisema vaihtui aavikoksi aika nopeasti. Edelleenkin, tiet ovat viivasuoria. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa, ne ovat leveitä ja moottoritiet usein 6 kaistaisia. Myös kaupungissa tiet ovat leveitä, mutta kävelytiet ovat hyvin kapeita tai niitä ei ole ollenkaan. Myöskään suojateitä ei ole. 

Moottoritie. Edessä harvinaisuus, mutka tiessä.

Hauska yksityiskohta jäi mieleen liikennevaloista, kaikissa valoissa on sekuntinäyttö, joka näyttää aikaa valon vaihtumiseen. Ensin tietenkin kuinka kauan on aikaa vihreään ja kun vihreä vaihtuu, kello näyttää kuinka kauan on aikaa, kun valo vaihtuu taas punaiseksi. Ihan kätevä systeemi. Ja torvihan soi tietenkin koko ajan ja joka kulmassa. Torven soiton filosofiaa oli vaikea ymmärtää, mutta jos nyt oikein tulkitsin asiaa, niin tarkoitus oli enimmäkseen varoittaa muita, kun aikoo vaihtaa kaistaa tai tehdä jonkin liikkeen johonkin suuntaan. Ei niinkään suutuspäissään moittia toisen ajotapaa.

Saudeissa kukaan ei kulje jalan, ei mihinkään, ei edes lyhyttä matkaa. Paitsi ehkä köyhimmät siirtotyöläiset. Kaikilla on auto, julkinen liikenne on todella minimaalista. Junalla matkustaminen onnistuu tätä nykyä, mutta rautatieverkko ei ole kovin kattava. Autoilu ja matkustaminen täällä on lähes ilmaista. Bensa, joka on muten 91 tai 99 oktaanista maksaa alle 10 senttiä litralta, pysähdyimme matkalla bensa-asemalle, kuski tankkasi n. 60 litran tankin täyteen ja maksoi vitosen. Ja bensa-asemalla tietenkin palvelu pelaa, "Tankkaa itse, tanka själv" on tuntematon käsite täällä...

Tyypillistä kuljetuskalustoa. Mersut on kestäviä pelejä.

Moottoriteillä liikkuu valtavasti rekkoja. Useimmissa on moninkertainen ylikuorma.
Kaikenlaisia, uusia ja vanhoja. Pääasiassa kuitenkin aika vanhaa kalustoa. Ja tietenkin maastureita ja avolavapakuja. Neliveto SUV, Hilux tai Isuzu korotetulla maavaralla tuntuu olevan kova juttu. Ja ymmärtäähän sen, aavikolla näkee asutusta siellä täällä, telttoja ja erilaisia mökkejä, niihin ei mene tietä, vaan pihaan ajetaan suoraan offroadia aavikon halki.

Yksi silmiinpistävä näky on roskan määrä tien laidoilla. Pientareilla näkyy valtavia määriä vanhoja autonrenkaita, vesipulloja ja muuta muoviroskaa, metalliromua, hylättyjä autoja ja ties mitä. Roskien seassa siellä täällä on kojuja, joissa beduiini kauppaa hedelmiä, juomaa tai rihkamaa. Bensa-asemia on myös melko tiheästi.

Kaasurekka. Suora tie.

Kameli, aavikon laiva

Autossa mietiskelin, kuinka paljon Saudeissa mahtaa olla kameleita. Ainakin ympäristö on sellainen, että ei taida moni muu eläin täällä pärjätä. Olisihan se kiva nähdä reissun aikana kameli, kun en ole sellaista koskaan nähnyt muuta kuin tietty eläintarhassa. Yhtäkkiä kaukana aavikolla näkyi jonkun tilukset, siinä aitaus ja aitauksessa eläimiä. En meinannut uskoa silmiäni, mutta oliko niillä kyttyrät? Paikka oli niin kaukana, että oli vaikea nähdä. Mutta kameleilta ne näytti. Ja eipä aikaakaan kun tuli seuraava vähän lähempänä oleva mökki, jonka pihassa möllötti 3 kpl kameleita. Vaikka onhan se selvää, tämä on maa, jossa niitä on ja niitä käytetään aavikolla liikkumiseen, niin silti se oli yllätys, että keskellä okulaaria on nyt kameli, ihan ihka oikea sellainen ja niitä ihmiset pitää pihoillaan.

Kun matkasimme eteenpäin, kameleita alkoi olla siellä täällä ja nyttemmin olen lueskellut, että ne ovat vähän samanlaisia kuin porot lapissa, niitä on teillä, kaupungeissa ja aavikolla. Saudeissa elää n. miljoona kamelia ja olisi kuulemma harvinaista, jos aavikolla liikkuessaan ei näkisi niitä ollenkaan. Moottoritiet ovat aidattuja kameleiden takia, mutta pienemmillä teillä näkee kameleista varoittavia liikennemerkkejä. Taas yksi sulka hattuun, olen nähnyt kamelin aavikolla.

Lauma dromedaareja aavikolla

Ai niin ja nämä on dromedaareja, eli niitä yksi pyttyisellä koneella varustettuja. Ja jos joku ei tiennyt, niin siellä kyttyrässä ei ole vettä, vaan se on rasvakudosta, jossa on siis energiaa. Vesi varastoituu kamelin elimistoon toisella tavalla, sillä on useampia vatsoja, vähän niin kuin lehmällä. Se voi elää helposti kuukauden ilman vettä ja menettää kolmanneksen painostaan ilman että henki lähtee. Mutta sitten kun päästään keitaaseen, niin jano voi olla samaa luokkaa, kuin suomalaisilla, joille pikkujouluissa tarjotaan ilmaista viinaa.

Tie kapenee

Ras al-Khair alkoi lähestyä n. 2 tunnin ajomatkan jälkeen. Moottoritieltä poikettiin liittymästä ulos pienemmälle tielle. Tie oli ihan kohtuullisessa kunnossa edelleen, paljon paremmassa kuin esim. meillä moni valtaväylä talven jälkeen. Noh, eipähän täällä tarvita nastoja renkaissa, eikä pahemmin routa myllää.

Arabialaiset numerot on syytä osata liikenteessä

Liikenne tiellä alkoi enteillä, että olemme lähestymässä teollisuuslaitoksia ja rakennustyömaita. Tiellä liikkui valtavasti kuorma-autoja, kuljettaen kaasupulloja, harjaterästä, sementtisäkkejä ja muita rakennustarvikkeita. Aavikolla risteilevät valtavat voimalinjaverkostot enteilivät lähellä olevaa voimalaitosta.

Kaasuputki

Kuljettaja pysähtyi tiensivuun ja alkoi puhua puhelimeen hindiä. Kuuntelin sanoja sieltä täältä ja alkoi selvitä, että hänkään ei tiennyt mihin pitäisi mennä. Noh, minä ajattelin että ei tässä mitään hätää, etsitään paikka. Kuljettaja alkoi sitten selittää, että hän ei ole koskaan aikaisemmin käynyt täällä, mutta hän sitten sanoi, että "calm down calm down, we will find..." Heh.. meinasin sanoa takaisin että calm down you too... minua kun ei hermostuta enää mikään sen maahantulokokemuksen jälkeen, I'm just enjoying the trip and having good time :-D.

Voimaa jakoon. Sähköä arabeille.

Tie kapeni ja muuttui mutavelliksi, alkoi näkyä järkyttävän kokoisia vesilammikoita. Ajattelin aluksi että nää on nyt niitä kangastuksia, eihän aavikolla sada... Enää ei oltu myöskään asfaltilla vaan pomppuisella väylällä läpi aavikon.  Nyt ymmärrän miksi täällä ei perus Corollalla pärjää. Citymaasturikin oli aika kovilla liejussa ja pompuissa. Noh muutamien puhelinsoittojen jälkeen oikea paikka alkoi lopulta löytyä. Vihdoin viimein sitten löytyi plakaatti, jossa oli firman logo, eli oikeassa paikassa ollaan.

Tie muuttui hiekkauraksi.

Vettä aavikolla!

Olimme keskellä jumalattoman kokoista teollisuusaluetta ja rakennustyömaata. Sen verran on tullut joskus firman brosyyreitä selailtua, että tunnistin toisen laitoksen kaasuturbiinivoimalaksi ja toisen on sitten pakko olla se suolanpoistolaitos käänteisosmoosijärjestelmineen ja höyrystimineen. Tämän kyseisen laitoksen höyrystimet ovat valtavia, itse asiassa täällä tehtiin v. 2012 maailmanennätys maailman suurimman yksittäisen esineen siirtämisessä. Laitoinpa siitä videon tähän blogin vieressä olevan valikon linkkeihin. Putiikin omistaja on Saline Water Conversion Company (SWCC), Saudi firma.

Ras al-Khair Power and Desalination plant

Vähän aiemmin, kun kuski ajoi muutaman kilometrin harhaan ja tienhaarasta ohi, nähtiin myös Saudi Arabialaisen firman Ma'adenin valtava alumiinisulatto, ko. firma on kaivos- ja mineraaliteollisuuteen erikoistunut kioski.

Ma'aden Aluminium Smelter

Jälleen vähän epäuskoinen olo... 2 tuntia autolla pitkin aavikkoa keskelle ei yhtään mitään ja nyt on käsi ovenkahvassa kiinni ja ovessa ja pihalla on oman firman logo. Aivan kurkoa!

Löytyihän se viimein. Täällä sitä nyt sitten ollaan!

Yö Dammamissa

Dammam, الدمام

Ensimmäinen kosketus Saudi Arabiaan, oli melko tyly, lentokentän arabishow oli kyllä odotettavissakin, nyttemmin kun olen jutellut ihmisten kanssa, niin se kuuluu asiaan ja siitä ei vain pidä välittää sen kummemmin. Kaikesta huolimatta tuntui äärettömän mukavalta marssia vihreää linjaa ulos vapaana miehenä kohti varsinaista tehtävää.

Olen siis nyt Saudeissa, mutta tästäpä tämä seikkailu nyt sitten alkaa. Minulla ei nimittäin ole hajuakaan mihin olen menossa, millainen paikka on määränpääni, mitä siellä on ja mikä on esim. ko. paikan osoite. Mutta ei tässä mitään, onneksi on tullut katsottua Bear Gryllsin kaikki extreme-selviytymisohjelmat, joten kyllä niillä neuvoilla selvitään :-D. Eräässä ohjelmassa Bear mm. selvisi aavikon kylmästä yöstä, kun löysi kuolleen kamelin, reikä kylkeen, muusit ulos ja avot, adhoc tunneliteltta on siinä. Ei vaivaa kylmä, eikä hiekkamyrsky. Juomaksi oma virtsa, joka loroteltiin käärmeennahan sisälle. Käärme syötiin hieman aiemmin, siinä  kun on rajusti enemmän proteiiniä kuin esim. Lidlin urheilupatukoissa. Katsokaa YouTubesta jos ette usko...

No joo, takaisin asiaan. Sen verran tiedän, että olen menossa siis Ras al-Khairiin, joka on n. 200 km Dammamista pohjoiseen. Kyseessä on projektisaitti, valtavan iso työmaa. Siellä rakennetaan suolanpoisto- ja voimalaitosta. Tekeevät siis merivedestä juomavettä ja siihen tarvitaan sähköä, joten oma voimala on tarpeen. Firman kaverit ovat siellä suunnittelemassa laitosta. Ja siellä on serveri, jonka onnistuin lähettämään sinne Fedexin ja Fujitsun avustuksella, homma hoitui todella hienosti ja laite saatiin ongelmitta perille. Myös paikalliseen IT-kaveriin olen lyhyesti tutustunut Skypen ja sähköpostittelun välityksellä. Yritin ennen matkaa kysellä tästä paikasta vähän lisätietoja, mutta en löytänyt firmasta ketään, joka olisi täällä käynyt, paitsi nämä, jotka jo täällä ovat, mutta eivät kerro yhtään mitään...

Minulle kerrottiin, että yksityinen kuljettaja tulee noutamaan minua kentältä, nimeltään Moideen. Frankfurtin kentällä viimeisellä hetkellä ennen lentoa sain sähköpostiin tiedon, että turvallisuussyistä minua ei tuoda yöllä Ras al-Khairiin vaan minulle on hotelli varattuna Dammamista ja aamulla sitten matka jatkuu. Nuo "turvallisuussyyt" vähän jäivät askarruttamaan, mutta se selvisi aika nopeasti, kun lähdettiin ajelemaan Dammamin kentältä kohti keskustaa.

Kuljettaja osoittautui intialaiseksi kaveriksi, mukava kaikin puolin, ja kova rattimies. Kehä I:n tapaista tietä ajeltiin toistasataa lasissa, jotkut painoivat vielä aika rajua vauhtia ohitse. Nopeusrajoituksia on, mutta niitä noudatetaan vaihtelevasti. Kuitenkin nopeuksia valvotaan ja matkalla näkyi useampia poliisipartioita. Saudeissa kuolee joka päivä keskimäärin 17 ihmistä liikenteessä, n. 6800 vuodessa.

Hotel Golden Tulip, Dammam

Jos jossain pätee laulun sanat "kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria... ", niin täällä! Lentokentältä lähdettäessä ensimmäinen suora on n. 6 km pitkä. Seuraava suora n. 17 km. Tiet on viivottimella vedettyjä! Ilma oli sumuisen oloinen, johtuen kosteudesta. Dammamissa saavuttiin sitten hotelliin, joka olikin aika hulppean näköinen pytinki. Hotellin vieressä näin reissun ensimmäisen moskeijan.

Moskeija

Kun hyppäsin autosta ulos, vastassa oli piccolo, todennäköisesti pakistanilainen alle 150 senttinen pieni mies, joka riuskasti kantoi matkalaukut sisälle hotelliin. Tiskin taakse ilmestyi selvästikin hotellin johtaja, joka toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi Saudi Arabiaan. Hotellihuone oli ihan luksusta, sängyt, peitot, ilmastointi, kaikki ihan mahtavaa ainakin meikäläisen standardeilla. Tuntuipas mukavalta tulla tänne! Positive vibrations :-)!

Hulppeat kalusteet hotellin hissiaulassa

Tämä majapaikka oli ihan luksusta 20 tunnin matkustuksen jälkeen.

Tervetuloa Saudi Arabiaan!

Tervetuloa Saudi Arabiaan!

Laskeuduin pitkän lentomatkan päätteeksi Dammamiin. Dammam on itäisen provinssin suurin kaupunki, jossa on n. pari miljoonaa asukasta. Dammamin satama on Persianlahden suurimpia ja siellä on myös maailman suurimman öljy-yhtiön Saudi Aramcon pääkonttori.

Täyttelin maahantulokaavakkeen lentokoneessa, mutta osa kohdista jäi täyttämättä, kun ei tiennyt mitä niihin laittaa. Eikä apuja juuri ollut tarjolla. Kun päästiin koneesta ulos, alkoi kupletin juoni selvitä. Vastassa oli perinteisiin arabivaatteisiin pukeutuneita virkamiehiä, jotka viittoilivat ja hoputtivat saapuvia matkustajia asettumaan jonoon. Oli kova kiire odottamaan.

Lentokentillä Saudeissa on ehdoton kuvauskielto, joten valokuvia ei maahantuloseremoniasta ole. Paitsi Saudeilla. Kaikki maahantulijat nimittäin kuvattiin osana prosessia.

Tunnustan ihan suoraan, että meinasi puntti vähän vipattaa, jännitti hiukan enemmän, kuin kläpinä elokuvateatterissa, kun käytiin katsomassa Bambia... Käväisi mielessä pariinkin otteeseen, että kyllä pitää olla kokovartalopösilö, kun suostuu vapaaehtoisesti tällaiseen itsensä piinaamiseen. Mutta mitäpä sitä ei mies firman eteen tekisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta prosessi on ihan toisenlaista, mihin on tottunut.

Oppitunti nro 1: Saapuminen Saudi Arabian rajalle ja maahantulomuodollisuudet

Ensimmäiseksi huomaan, että viranomaisten mielestä en ole tervetullut maahan. Lentokentällä partioi perinteisiin arabi-asuihin pukeutuneita maahantulovirkailijoita ja uskonnollisen poliisin edustajia (mutaween). Uskonnollinen poliisi lähinnä valvoo, että maahan tulevat naiset ovat säädyllisesti pukeutuneina abaya kaapuun, joka peittää kasvot ja kaikki vartalonmuodot. Lisäksi myös miesten pukeutumista valvotaan, shortseissa tai hihattomissa paidoissa ei ole maahan tulemista.

Aulan toisessa päässä on tiskit, joissa on omat tiskit eri tyyppisille matkustajille. Ensi kertaa maahantulevat ulkomaalaiset (first timer), aikaisemmin käyneet ulkomaalaiset (re-entry), multiple (oikeuttaa vierailemaan useita kertoja) viisumilla matkustavat ja Saudi kansalaiset.  Varmistu, että olet oikeassa jonossa. Itse menin alkuun väärään jonoon ja kun huomasin asian, lähdin etsimään oikeaa jonoa. Virkailija oli välittömästi kimpussa ja kysymässä mihin olen menossa. Selitin asian, jonka jälkeen minut hoputettiin viittomalla ja "go go go go go go" huudoilla oikeaan paikkaan.... Passin- ja viisumintarkastusaulassa tulee liikkua ripeästi ja seurata tarkkaan virkailijoiden ohjeita, joita tulee sekaisin englanniksi, arabiaksi, viittomalla ja huutamalla.

Jokainen matkustaja käsitellään yksitellen ja käsittelyssä menee n. 10-15 minuuttia per matkustaja. Jonotus kesti yli 2 tuntia, aulassa seistiin siististi jonossa, etuilla ei saa missään nimessä. Rauhallisuus ja maltti on valttia. Ei kannata myöskään näyttää turhautumista, huokailla tai jupista turhia, kaikki kritiikki järjestelmää kohtaan tietää isoja ongelmia.

Kun oma vuoro vihdoin koittaa, mennään ripeästi tiskille ja ojennetaan paperit arabille. Kannattaa muistaa pieni kohteliaisuus tässä vaiheessa, voit toivottaa hyvät päivät/illat englanniksi ja sen jälkeen ojenna oikealla kädellä passi, jonka välissä on maahantulokortti sitten, että passi tulee oikein päin arabin kouraan. Tämän jälkeen odotellaan hetki ja sitten laitetaan neljä sormea rinnakkain sormenjälkilukulaitteeseen. Lukulaite näyttää toimivan kehnosti, sitä ilmeisesti ohjataan jollain matkapuhelinsovelluksella ja käden joutuu laittamaan useita kertoja lukijaan, kunnes saadaan kunnollinen kuva. Kun molempien käsien neljä sormea on luettu, laitetaan vielä molempien käsien peukalot yhtäaikaa laitteeseen. Sen jälkeen katse kameraan ja otetaan kuva.

Jos viisumisi on työviisumi, voit odottaa paikallasi, saat todennäköisesti passin aika pian leimattua ja takaisin. Arabit puhuvat kovaan ääneen keskenään ja passi palautetaan matkailijalle läiskäisemällä se pöytään. Minulla oli commerce tyypinen viisumi ja sormenjälkien ja kuvan oton päätteeksi arabi hätisti minut yhtäkkiä pois tiskiltä. Tilanne oli hieman ahdistava, passi ja viisumi on arabeilla, yksin Saudeissa, arabi alkoi viittoa ja hätistää "gogogogo" huudoilla ilman sen kummempia selityksiä. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on joku ongelma. Kuitenkin sama tapahtui toisellekin kaverille ja tajusin että kaipa se tarkoitti vain sitä, että sen käsittelyssä menee enemmän aikaa ja hän halusi ottaa seuraavan asiakkaan käsittelyyn purkaakseen jonoa. 

Joskus rauhallisesta luonteesta ja siitä ettei hätäänny on todellakin hyötyä. Ainakin Saudi Arabian rajalla! Kun menet sivuun istumaan ja odottamaan, ole koko ajan tarkkana. Jos penkillä istuu naisia, älä mene heidän lähelleen! Itse meinasin istua tottuneesti naisen viereen mutta tajusin yhtäkkiä, että eipä kannata lähennellä, tai joutuu penaltyboxiin. Istuin penkkirivin toiseen päähän. Ja edelleen kannattaa olla tarkkana ja seurata tilannetta. Kun virkailija alkaa viittoa, lähde välittömästi liikkeelle ja hae passi niin ripeästi kuin voit. Virkailija arvostaa sitä, että heidän työtään ei tyhmä ulkomaalainen viivytä, Tällä kertaa olin nopea ja kun kiitin hän jopa vastasi minulle jotain... tosin en tiedä mitä.

Tämän jälkeen sitten matkatavarahalliin hakemaan laukkua. Tavarat olivat sikin sokin heiteltyinä pitkin matkatavarahallin lattiaa. Ne kun olivat saapuneet jo ajat sitten hihnalle. Kantaani liimautui kaveri, joka kysyi voisiko auttaa. Kysyin sitten häneltä, että mihin Lufthansan laukut ovat tulleet, mutta sitten tajusin, että hän yritti myydä palvelua, jossa hän olisi halunnut kärrätä laukkuani. Tai en tiedä sitten olisiko halunnut maksua siitä mutta päätin sitten että enköhän selviä tästä itsekin. Pitkän hakemisen jälkeen löysin laukun ja sieltä seuraavaksi läpivalaisuun. Matkatavarat läpivalaistaan ja tarvittaessa laukut avataan ja pengotaan. Tämä vaihe sujui kuitenkin ongelmitta ja nopeasti ainakin omalla kohdallani.

Oli epäuskoinen olo, kun kävelin portista läpi. Suljettu maa avasi minulle porttinsa. Seesam aukene. Tervetuloa Saudi Arabiaan.

Siinä se nyt on! Ilman tätä ei tähän diskoon pääse sisälle.

Kuwait

Kohti Kuwaitia

Frankfurt jäi taakse, vaihdettiin astetta isompaan härveliin ja matka kohti Kuwaitia alkoi. Koneessa jokaisella matkustajalla oli oma "telkkari", josta saattoi näpräillä kuulokkeisiinsa musiikkia, filmejä, tv-ohjelmia yms. viihdykettä. Yksi valinta toi näkyviin lentoreitin ja koneen nopeuden & korkeuden. Jotenkin hätkähdyttävä hetki oli, kun huomasin, että saksan ja englannin lisäksi tiedot näytettiin myös Arabiaksi. Jotenkin siinä vaiheessa alkoi lopullisesti konkretisoitua se, ettei kyseessä olekaan mikään kanarianreissu.

Kuwaitista ainakin minulle tulee mieleen ensimmäiseksi öljylähteet ja Saddamin & USAn touhut niillä kulmilla 1990-luvun alussa. Mieleen on syöpynyt uutiskuvat, joissa sodan runtelemilla öljykentillä oli valtavia tulimeriä ja paloja yritettiin epätoivoisesti sammuttaa. Silloin arveltiin sammutustöiden kestävän jopa vuosia. Tulipalot näkyivät jopa avaruuteen saakka, Kosmonautit näkivät selvästi Kuwaitin tulipalot silloiselle Mir avaruusasemalle asti!

Otin koneessa pienet nokoset, Yöunet kun jäivät aika vähille edellisyönä. Punertava taivas enteili pimeyden laskeutuvan nopeasti.

Pienten nokosten jälkeen ajattelin hieman käyttää aikaa hyödyksikin ja kaivoin BitLockerin dokumentaation esiin, jotta saataisiin sitäkin suunnitelmaa vähän eteenpäin. Lataamani dokumentit osoittautuivat erinomaisiksi ja sain suunnitelman tehtyä ja monet asiat selvitettyä. Hauskana yksityiskohtana voidaan nyt historiaan kirjata se tosiseikka, että firman BitLocker strategiasta osa on suunniteltu Irakin ilmatilassa.

Pitkän aikaa koneen ikkunasta näkyi vain pimeyttä, sieltä täältä muutamia valon pilkahduksia. Sitten alkoi näkyä oudon näköisiä valoja. Punahehkuisia liikkuvia ja loimottavia pisteitä. Kuwaitin öljykentät, pakko olla! Vaikka kone oli korkealla, lieskat näkyivät selvästi. Kyseessä on tietty öljykentän tornissa palava kaasuliekki, mutta sen on pakko olla valtava, koska ne näkyivät niin hyvin.!

Öljykenttien "ikuiset" tulet

Kone kaarsi Kuwait Cityn ylle Persianlahden kautta ja rannassa näkyi valtavan kokoisia öljytankkereita. Kaikesta näkee, että öljy on Kuwaitille asia numero yksi, Myös maisema Kuwait Cityn yläpuolelta kielii valtavista energianlähteistä, Kaupungin valaistuksessa ei todellakaan ole säästelty!

Kuwait City

Kuwait oli pysäyttävä kokemus, Sinne saakka matka meni melko keveissä tunnelmissa. Kone tankattiin välilaskun aikana ja koneeseen jäivät ainoastaan Saudi Arabiaan menijät. Tunnelma alkoi jotenkin kiristyä. Ensimmäiseksi jaettiin Saudi maahantulokaavakkeet täytettäväksi ja sen jälkeen tuli kuulutus, jossa varoitettiin Saudi Arabian äärimmäisen tiukoista laeista huumeiden, alkoholin, naisten pukeutumisen ja uskonnollisten symboleiden suhteen. Kaikki alkoholijuomat, lehdet ja kuvia sisältävät kirjat pyydettiin jättämään koneen henkilökunnalle. Lisäksi maahantulokaavake ei ollut ihan yksinkertaisen näköinen. Kävi mielessä, että mihinkähän sitä on nyt tullut lähdettyä. Mutta itsepähän tähän suostuin, joten ei muuta kuin tulta päin.

Lähi-Itä, here I come

Lähi-Itä, here I come

Enpä olisi jokunen aika sitten uskonut istuvani tällä hetkellä Frankfurtin kentällä kirjoittamassa blogia odotellessani lentokoneen lähtöä Saudi Arabiaan. En todellakaan. On tietty ollut tiedossa, että meillä on Lähi-Idässä toimintaa, mutta yleensä näitä juttuja hoitelee eri miehet.

Noh, monimutkaisen kuvion jälkeen sain tehtäväksi mennä pläjäyttämään kerralla IT asiat ja uudistukset  kuntoon Ras Al-Khairin projekti saitille. Mikäs siinä, kyllähän meiltä löytyy kaikki palvelut putiikista.

Normaalisti matkailu ei jännitä, on kuitenkin muutama reissu tähän ikään jo heitetty, mutta ne ovat suuntautuneet länsimaihin, joissa säilyy hengissä, vaikka eläisi kuin sika pellossa. Nyt tilanne on toisin, sana sika mainittiin juuri tällä hetkellä viimeisen kerran tässä blogissa. Viimeinen olut pariin viikkoon siemaistiin juuri äsken sämpylän kanssa.

Saksa on P**ka maa?

No ei ole, vaikka joku on niin väittänyt aikanaan. Mutta eipä tämä mikään paratiisikaan ole. Pitää vaan taas todeta kuinka järjettömän iso on Frankfurtin kenttä. Ja tällä reissulla näin siitä vain pienen kulman. Ei uskoisi, että lentoliikenne on taloudellisessa lamassa kun katsoo millä tahdilla koneita tulee ja menee.

Frankfurtin kentästä jäi koon lisäksi päällimmäisenä mieleen järjettömän kovat hinnat joka paikassa. Täällä kannattaa viesttää älä osta mitään päivä. Paikka on täynnä pelkkää ylellisyysroipetta,, matkamuistoja yms. turhakkeita. Elektroniikkaliikkeen tarjoushinnat on kovemmat, kuin verkkokauppa.com:n normihinnat.

Matka jatkuu

Pian mennään kohti varsinaista määränpäätä. Matka alkoi aamusta jo klo 04 herätyksellä, perillä ollaan sitten joskus ennen puolta yötä, ensin lennetään Kuwaitiin ja sieltä Saudeihin Dammamiin. Saas nähdä mitä tullin sedät keksii. Ovat kuulemma kekseliäitä poikia. Portille alkaa kerääntyä sen näköistä sakkia, että nyt ei mennä Kuopioon, eikä Ouluun.

Nyt laitetaan vekottimet flight & Saudi modeen, lisää tarinaa seuraa pian.